En mä voinu tehdä pitkää lenkkiä koska satula on aivan älyttömän kova ja liian matalalla. Isi nosti sitä kyllä ku kotiin pääsin mutta pitäs varmaan ostaa uus satula. Meinaan nyt on paikka kipeenä :D
Sunnuntaina olis Matin serkun rippijuhlat. En ookkaan hetkeen käyny kirkossa =D Kiva olla lauantaina eka illalla yhteentoista asti töissä ja sunnuntaina herätä kukon kirkuessa suihkuun ja pukeen vaatteita päälle. Plääh.
Torstaina on sitten onneks palkkapäivä ja Yyteri onkin jo ens viikon viikonloppuna. Muuten kuulostaa hyvältä, mutta se helvetin lauantai. Mun on pakko tulla töihin kun ei oo enää oikeen ketää ketä vois pyytää. (!!!)
Mä ajattelin semmosta asiaa ku kynnet. Alkaa oikeesti vituttaa tää ku en pääse tosta pureskelusta eroon. Näitä ei voi edes lakata nätin näkösiks. Kyllä, kynnelit on kokeiltu mutta mä totuin siihen pahaan makuun. Mietin, että voiskohan rakennekynnet auttaa. Kun niitä ei voi pureskella ja ne olis sitte nätin näköset, että jos sais semmosen ajatuksen istutettua päähän ku "Nää on niin kivat, että haluampas omienkin kynsieni näyttävän tältä". Vois tässä kesän aikana kyllä tommosen asian laittaa kunnolla mietintämyssyyn.
45 minuutin päästä täytyy taas suunnata töihin. Sitten mulla on taasen vapaata kolme päivää ja vasta lauantaiks töihin. Nyt vielä haastetta loppuun.
Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki
Äiti ja Isi. Mä oon aina sanonu Isiä Isiks. Muut on aina käyttäny sanaa Iskä omista iseistään, mutta mä en osaa. Kavereille puhun kyllä Iskästä mutta mulle se on aina Isi, varmaan vielä 50 vuotiaanakin.
Mulla ei oo oikeen mitkää über tiukat vanhemmat koskaan ollu. Oon saanu mennä ja tulla niin ku oon halunnu, en nyt tietenkään aina mutta tiettyjen sääntöjen kanssa.
Silloin ku Isi ottaa keppanaa, niin mua ei kiinnosta sen seura ollenkaan. Siitä tulee vähä semmonen hermoille käyvä ja ärsyttävä. Se on vähä niinku pikkulapsi ku se on juovuksissa, jos se ei saa tehdä jotain niin sitten se mököttää :--D En tajua, silloin ku oon vaikka 2-4 yötä Matilla ja en vaikka näe Isiä, niin mulle tulee tavallaan ikävä sitä. Ihan tyhmää.
Äiti osaa olla rasittava ja hermoille käyvä. Ku mä en ymmärrä. Se ei vaan tajua jotain yksinkertasiakaan asioita ja ne on selitettävä miljoonaan kertaan sille. Jos sanon sille puhelimessa että meen huomenna kuuteen töihin, niin pari minuuttia ja se soittaa jo samaa asiaa. oeitshgsdghs.
Oon miettiny, että jos ne erois niin kumman luona mä asuisin, koska kaiken järjen mukaan Äiti muuttais pois täältä. Mä jäisin Iskän kanssa. Koska silloin Niina menis Äitin kanssa ja Janne jäis kans tänne. Ja kun Niina ja Äiti ei ois täällä, niin täällä ois PALJON rauhallisempaa.
Äiti ei vaan ymmärrä olla hiljaa jos mä yritän esim. nukkua. Ei, sen on pakko puhua kovaan ääneen ja huutaa. Mutta kun Niina yrittää nukkua niin Äiti tulee sanoon kaikille muille, että olkaa hiljaa.
Tottakai molemmissa vanhemmissa on myös parhaat puolensa. Nyt vvanhempana mä vasta oppinu enemmän, että Äitille voi puhua mistä vaan. Enkä arkaile asioiden kertomista niin paljon enää.
Iskä on aika huumoriveikko, mutta jos se ei oo saanu ruokaa niin sitten se on kiukkunen. Ja siinä mä oon tullu siihen =D
Näin meillä, mites teillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti