my very best friend

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

On Elliina. Me ollaan tunnettu jo ihan kerholaisista asti, eli varmaan 13 vuotta. Muistan ekalta luokalta kuinka Elliina kirjotti mulle kirjeen ja kysy; "Ollaanko ens tiistaina kaksin?" Mutta mä en muista miksei me sitte koskaan oltu sinä kyseisenä tiistaina kaksin.

Me ei sillee ala-asteella hirveemmin oltu kavereita. Sitten me jossain vaiheessa neljännellä luokalla alettiin liikkua nelin, Annan ja Mantsun kans. Sitte tuli se vaihe, ku yhtenä päivänä kouluun mennessäni mulla ei ollukkaa kavereita enää.
Mun pulpetti oli siirretty pois meidän neljän pöytäryhmästä ja Anna kirjotti mulle välitunnilla kirjeen ja muistan siitä sen yhden kohdan: Oot rasittava.
Ei neljäsluokkalainen pysty käsittään miten yhden yön aikana voi sattua tollasta. Edellisenä päivänä leikittiin kaikki yhdessä, seuraavana päivänä mua juostaan karkuun koska mun kanssa ei haluta olla.
Mantsukin soitti mulle ja mä en vieläkään ymmärrä sitä asiaa: "Kyllä me voidaan käydä toistemme luona kylässä vaikkei koulussa ollakkaan kavereita" ??.
Onneks koulussa oli sit eräät tytöt, A & A, joiden kanssa sitten olin kun noi ei halunnu.
En tiedä miten asia muuttu, en muista olisko se ollu Annan vai Mantsun äiti joka soitti koululle asiasta ja sitten tytöt pyysi anteeks ja oltiin taas kavereita?
Silti, vaikka se on tosi vanha ala-aste juttu niin kyllä se kiusaaminen jättää arvet. Tytöt ei ehkä ite lue sitä kiusaamiseks mutta sitä se oli. Mutta mä en jaksa muistella nyt sitä enempää kun kaikkien kanssa vielä kavereita ollaan! :)

Noniin, jatketaan Elliinasta. No meidän suhde syveni varmaankin silloin kun skootterit tuli kuvioihin. Me ajeltiin nelin aika paljon. Kun päästiin ysiltä, niin Anna vähän jotenkin jäi porukasta. Mantsun ja Elliinan kans me kierrettiin kaikissa paikoissa kesällä 2008. Ikimuistoinen juhannus Mäellä, Kauhajoen kasino; oli Cheekkiä, Saraa, vaahtobileitä.. Toisten ensimmäisiä pusuja, haisevia poikaystäviä..

Sitte alko ammattikoulu ja lukio. Enää minä ja Elliina pidettiin yhdeyttä ja liikuttiin poikien kanssa. Tehtiin vaikka mitä. Heitettiin kylää, ryypättiin, pelattiin niin paljon korttia, istuttiin rannassa ja kämppingillä, oltiin vaan porukalla ja tehtiin mitä sattu. Iltojen päätteeks soiteltiin aina Elliinan kans ja juoruttiin ja ihmeteltiin illan tapahtumia. Ja ihastuttiin toivottomiin tapauksiin.

Pojatkin jäi kuvioista aikalailla viime vuonna. Satunnaisesti nähdään enää, ja sekin ainut liima joka meitä jotenkin piti yhdessä alko seurustella ja viihtyy nykyään vaan vaimokkeensa kanssa.
Silti me vaan yritetään vieläkin Ellyn kans pörrätä ja on se niin kiva kuulla olevansa Elliinan paras kaveri, vaikkakin se sitä vaan alkoholin vaikutuksen alasena sanoo :D

Nyt on tosin kaveripiiri vähän muuttunu ja laajentunu. Maaret on tullu mulle tavallaan ihan uutena ihmisenä Matin kautta ja sen kanssa on tullu nyt vietettyä aikaa. Mare ja Elliinahan pitää nyt lauantaina yhteiset synttärit, joita tavallaan odotan siinä mielessä eniten, että jos noi naapurikylän pojat tulee niin olis niitäkin kiva nähdä pitkästä aikaa ja viettää aikaa niiden kanssa.

Elliinan kanssa parhaita hetkiä on ne, kun juorutaan ihmisistä ja kun Elliina heittää väliin jotain niin tyhmää, että sille on vaan pakko nauraa. Viimeisin oli; "istunkohan mä Annan tyynyn päällä.." Joo, ette te ymmärrä koska jutun hauska kohta jää kertomatta, mutta Elliina ymmärtää.
Jos Elliinalle kertoo murheita niin se ettii niistä aina hyviä puolia. Elliina  ei oo sitoutuvaa tyyppiä, mutta miehet on kivoja.
Jos Elliinaa loukkaa tms, niin se ei sitä heti unohda vaan se suuttuu siitä. Siks pitää osata olla varovainen, koska kun Elliina suuttuu niin se ei tosiaan oo kivaa.
Elliina on luonteeltaan myös vähä semmonen, että mikään ei oo koskaan hyvin. Veikkaampa, että vaikka se olis täysin mallin mitoissa ja näyttäis ihan joltain julkkikselta, niin se ei olis tyytyväinen itteensä. Mutta kaikkihan naiset on sellasia, että aina löytää itestään jotain mistä ei tykkää.

Ja tiedän ettei Jaana ja Elliina hetkeen lopeta toistensa seurassa viipottelua, koska minulla on Matti ja Matti on Pulliinan sori, Elliinan serkku!
Mutta nyt, loppuun vielä kuvia Elliinasta vuosien varsilta ja sitten lähdenkin Elliinan ja sen sisarusten kanssa tuhlaan rahoja Keskiselle! MOiMOI!