Jaana: not so bad day after all.

niinhän sitä sanotaan, että aamu aina hankalaa. en ymmärrä, miten se on niin vaikeeta lähteä töihin aamulla viideltä. no ymmärrämpäs! kuka haluaa herätä viideltä paikkaan, jossa ei viihdy eikä tykkää hommista? ei kukaan. taas piti jättää matti nukkuun. onneks se oli ihana eilen illalla ja hiero mua ihan vapaaehtosesti ja jakso valvoo mun kanssa. oli tosi kiva ilta, puheltiin vaan ja oli hauskaa. sen viereen on niin ihana aina nukahtaa <3

töiden jälkeen kotiinpäästyäni menin sitte vähä iskä mieliks kasaan puita. en mä paljoo jaksanu, tai no sen verran mitä 45 minuutissa nyt sai aikaan. sitte kello olikin jo viisi ja sai mennä vaihtaan työkamppeet pois ja pumppikamat päälle. pian elskun audi jo kurvas meidän pihaan, ja me suunnattiin kohti kylpylää ja bodypumppia.
oli kiva käydä pitkästä aikaa, ku viime viikolla en sen iltavuoron takia päässy. huomenna voi olla paikat kipeenä, on sen verran aikaa viime kerrasta. en sitte tiedä meniskö huomenna zumbaan vai torstaina elliinan kans johki ihmeen tehomuokkaukseen.. saapi nähdä!

äiti ja niina innostu maalaan kananmunia eli siis tekeen pääsiäismunia. no mäki sit aloin yhtä maalaileen, mutta se jäi kesken ku piti sinne pumppiin lähteä. täytyy varmaan mennä jatkaan sitä.. hihi, en oikeen harrasta tota munien kans touhuilua tossa mielessä. senkin kaksimieliset jotka nyt käsititte äskeisen väärin ;)

kävin vielä äsken tevaniemessä matin koiruuden ruokkimassa, matti katsokaas tulee taasen mun viekkuun nukkuun. samalla vähä kuvailin maisemiakin.
siellä on nyt ollu niin kivan näkösiä päiviä ja lämminkin on ollu, että tekee väkisinkin mieli ottaa kamera käteen ja mennä ulos. vaikka kamera onkin sieltä kivikaudelta, eikä kuvien laatu ole paras mahdollinen, niin silti on kiva kuvailla :--)

eipä tänne taas tän ihmeellisempää kuulu. huominen työpäivä kiinnostaa taas ku kassillinen kuolleita kissoja mutta kai se on yritettävä kestää. tän viikon jälkeen vielä 5 viikkoa. vähiin käy ennenku loppuu.

day 27 - kuva jostain mitä pelkäät