200.

Jaaha, tämä olis sitte niinku kahdessadas postaus tässä blogissa. Onhan tätäkin kohta vuosi tullu tuhrailtua ja yhtä turhaa touhua edelleen =D Mutta omaksi iloksihan minä näitä skriivailen, mukavaa kirjottaa omia kuulumisia melkeimpä vähä niinku päiväkirjan muodossa.

failure

Taasen oli Elliinalla eilen ja se värkkäs mulle neljän (yhden) tähden illallisen. Ei vaan, kyllä oli hyvää ja gulinaarista safkaa niinku Ellyn mahantäytteet aina on!

Mulle tuli myös eilen ne kahdet Jeans.fi sivustolta tilaamani farkut. Toiset sitte jäi ja toiset lähti palautukseen. On muuten tosi mukavat jalassa, täytyy sanoo! Kuvia kun en tuolta osaa kopsata, jos kiinnostaa pöksyt voi tsekata täältä: http://www.jeans.fi/lantis-jeans-p-10496.html

Jannella on aivan älyttömän paha murrosikä. Kotona me kaikki ollaan sille huoria, mulkkuja, kusipäitä, tyhmiä jne. Ja se ei lopeta vaikka itkien anois armoo. Joka päivä on yhtä vittua ja saatanaa. Kaikki on huonosti ja koneelle on päästävä -jos ei pääse, niin pleikkari auki. Sitten taas vartin ajan kaikki on hyvin ja PAM, raivoominen alkaa.
Se käyttää niin paljo sellasta sanastoo minkä tarkotustakaan se ei varmaan edes osaa aavistaa.
Ihan pienestä asti se on ollu kova suustansa mutta nyt tää on pahinta. Se ärsyttää ihan kaikkia, kaikilla on hermot ihan helvetin kireellä sen takia. Äitinki se on saanu poraan pariin kertaan ja ainut joka saa sen aisoihin on iskä. Se ei tottele meitä muita yhtään. Janne on tyytyväinen ku joku menettää hermonsa ja on itkun partaalla.
Musta on tullu ihan älyttömän heikkohermonen Jannen takia. Mä menetän ite hermoni ihan älyttömistä asioista nykyään ja hermostun helposti. Kotona tää on pahinta, mutta on Mattikin asiasta maininnut ja se ei oikeen tykkää. Olis ihan kiva saada pitkät hermot takas niin ei tarttis Matin kanssa vääntää tämmösistä. Perkele mä en jaksa enää tätä kotielämää. Tämmöstä meillä nykyään, mites teillä?

Anteeksi romaani. Tunsin tarvetta avautua.